Seikkailunpoikasia: SUP-jooga

Ja kesämme vesiurheilun parissa jatkuu… Tällä kertaa kokeilussa olikin itselleni aivan uusi laji. Tiistaina 16.6. pääsin nimittäin kokeilemaan pelkän uimalipun hinnalla SUP-joogaa, lajia jonka olemassaolosta olin täysin tietämätön. Ja kävi niin, että sain jopa yksityistunnin! (En ole vielä kysellyt blogilleni sisältöyhteistöitä, joten nämä etuoikeudet olisivat olleet kenen tahansa ulottuvilla…) Varaa itsellesi paikka seuraaville viikoille tästä!

Ommmmm…

Tilaa niveliin

En ollut koko alkuvuonna tehnyt juuri mitään muuta liikuntaa kuin ulkoillut kevyesti. Ennen poikkeustilaa kävin pari kertaa tanssimassa lattareita ja etäelämän aikana tanssin pari kertaa Nia-tanssia läppärin avulla kotini keittiössä. SUP-joogan alkutunnin ajan selkäranka avautuikin niin että nakse kävi. Montakohan senttiä kasvoin tunnin aikana?

Kangasalan uimahalli Kuohu järjestää tiistaisin Heidi-ohjaajan vetämän Sup jooga tunnin, joka Heidin mukaan sopii erityisesti ihmisille, jotka ovat ennenkin jooganneet, koska laji vaatii kohtuullista tasapainoa. Yleensä joka tunnilla joku molskahtaa, ja jopa tällä kahden naisen tunnilla näin kävi kerran (- saat hetken arvailla kumpi, ope vai mä).

Kuohuun on helppo tulla TKL:n busseilla 40-46. Tampereen keskustasta bussimatka kestää puolisen tuntia (kävelyä 200m), autolla reilut 20 minuuttia.

Tuntia ei ollut mainostettu kovin paljon, eikä helteet tainneet innostaa porukkaa sisälle, mutta muutama vuosi sitten järjestetyt tunnit olivat olleet hyvin suosittuja. Nyt kukaan muu ei kuitenkaan ilmestynyt paikalle, vaikka tunti tarjottiin ilmaisena kokeilukertana, ja ilmanpaine hallissa oli huomattavasti miellyttävämpi kuin ukkosta enteilevässä painostavassa ulkoilmassa. No, minulle ensikertalaisena yksityisopetus sopi hyvin, ei tullut suorituspaineita. 😀

Yllättävän helppoa!

Kelluva joogamatto

Tunnilla edettiin rauhallisesti, alku oli helppo ja liikkeet vaikeutuivat tasaisesti tunnin edetessä. Alussa tehtiin pitkiä venytyksiä, lopussa liikuttiin enemmän, aina kuitenkin hitaasti omalla tahdilla. Aivan alussa ihmetystä aiheutti se, miten kummassa hallita itsestään liikkuvaa lautaa. Jos osallistujia on pienessä altaassa monta (kuusi on maksimiosallistujamäärä) niin laudat sidotaan kuulemma reunaan kiinni.

Oman jännityksensä lajiin tuo se, pysyykö laudalla, ja mihin suuntaan tippuu jos tippuu. Siksi on hyvä olla kokemusta joogasta, niin liikkeiden opettelu ei vie niin paljon huomiota. Reunoista on välillä parasta kauhoa kauemmas, etenkin loppupäässä tuntia, ettei satu ikävästi. Lauta saikin nyt ajelehtia ympäri pientä 120 neliön vesiputousallasta, kun osallistujia ei ollut muita. En tiedä miten häiritsevää lautojen törmäily toisiinsa on, ja kuinka haastavaa on keskittyä silloin, kun muiden horjahtelut varastavat huomiota… (Saattaa tosin olla, että tunti on isossa altaassa ja tilaa enemmän.)

Alussa rentouduttiin selällään aivan kuin tavallisella joogatunnilla. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni siihen, miten kovaa ääntä altaasta lähtevä vesi piti, kun sen kerrankin kuuli, kun korviin ei kantautunut muiden eikä omia uimisen ääniä. Tuntui kuin lauta valuisi hiljalleen kohti näkymätöntä vesiputousta. Onneksi meteliin ja laudan omaehtoiseen elämään tottui nopeasti.

Kokonaisvaltaista kehonhuoltoa

Pidän lajeista, joissa on pakko käyttää monipuolisesti ja usein samanaikaisesti koko kroppaa ja etenkin syviä lihaksia. Tankotanssi on yksi sellainen laji, ja SUP-jooga ehdottomasti myös. Pikkuhiljaa, mitä korkeammalle laudalla noustaan ja mitä enemmän liikutaan, sitä kovemmalle kroppa ja keskittyminen joutuvat. Itseään voi haastaa jakamalla fokustaan joogaliikkeiden puhtauteen, mutta toisaalta keskittymistä tasapainoon ei kannata missään vaiheessa tuntia unohtaa.

Pidän myös kaikesta tekemisestä, joka haastaa näkemään asioita uudesta näkökulmasta. Enpä ollut ennen katsellut veden pintaa ylösalaisin alaspäin katsovan koiran asennossa!

Venyy venyy…

Ope turvallisesti kuivalla maalla

Vasta noin puolen tunnin päästä aloituksesta, kylkilankkua tehdessä, horjahdin ensimmäisen kerran. Viiden minuutin päästä kävikin sitten hassusti tuulimylly-liikkeessä, kun ope ohjeisti suoristamaan jalkoja. (Jos vieressäni olisi ollut joku, olisikohan pyllähdys saattanut saada aikaan dominoefektin…)

45 minuutin joogatunti laudan päällä oli täyttä treeniä sekä mielelle että keholle, ainakin itsenilaiselle laiskiaiselle. Tasapainoni on kuitenkin hyvä kilpaurheilulapsuuden vuoksi ja olen tottunut veneisiin jne. SUP-lautailuakin olen kerran kokeillut. Open mukaan vesiurheilukokemuksella ei kuitenkaan ole väliä, vaan enemmän sillä, että on ennenkin joogannut.

Tunnin loputtua oli puhti pois. Olo oli innostunut ja onnellinen. Ainoa miinus oli se, että halli suljettiin heti ja saunaan ei voinut jäädä nautiskelemaan. Kehon jännitys jäi päälle, eli loppurentoutukseen kaipasin lisää aikaa. Toisaalta jo autoon kävellessä alkoi väsyttää niin paljon, että pidempi rentoutussessio olisi varmaan vaatinut ulkopuolisen kuskin palveluita.

Tässä asennossa lauta sai jonkun sätkyn ja muksahdin vauhdilla pylly edellä suoraan kohti pohjaa. 😀

Jatkoa seuraa

Iltapalaksi kroppa huusi proteiinia ja suolaa, joten paistoin munia ja villiyrttiretkellä poimimaani maitohorsmaa, sekä levitin paahtoleivän päälle merileväkaviaaria. Ruoka oli kyllä vähän liian raskasta raskaiden huvien päälle, mutta terveellistä pikaruokaa anyways!

Torstaina (joko huomenna tai ensi viikolla) aion viedä poikani Leevin kokeilemaan Kuohuun merenneitopyrstöilyä. Sekin on mahdollista pelkän uimalipun hinnalla. Myöhemmin kesällä tarkoitus olisi myös lainata Kaivannon Keitaalta ilmainen kaupunkikanootti (huom: Keitaalla varaukset vain paikan päältä, ei puhelimitse) ja ottaa selvää, voisiko sillä päästä kanavan toiselle puolelle Saarikyliin…

Väsynyt, mutta onnellinen.
Kuvat: Heidi-ope / Kuohu

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *