Seikkailunpoikasia: Ruokaa ojan pohjalta

Suomen paras ruoka on villiä ja ilmaista! Villiyrttitietämys lisääntyy nuorten aikuisten parissa kokoajan. Sain onneksi tänä keväänä tuttavapiirin uudesta jäsenestä yrtti-innostuneen ystävän, joka osasi palauttaa mieleeni muutaman helpon kasvin. Yhdessä pusikossa pyllistellen oppii ylivoimaisesti parhaiten.

Paras aika monien villiyrttien keräämiseen alkaa valitettavasti olla jo lopuillaan kuuman alkukesän seurauksena, mutta toisia voi poimia koko kesän. Omalla pihalla osan lajeista voi niittää saadakseen toisen sadon. Yleensä yrtit kannattaa poimia mahdollisimman nuorina versoina, tai ainoastaan kasvien uudet lehdet.

Kukkia lautaselle

Rikkaruohoista tulee mieleen jostain lapsuudesta tuttu kitkerä voikukan varsimaidon maku, mutta vasta oman lapseni näytettyä minulle mallia olen ymmärtänyt kasvin kukintojen maistuvankin tosi hyviltä. Ennakkoluuloton maistelijapoikani syö luonnon antimia aina ulkona ollessaan.

En ole itse mikään varsinainen villiyrttien tuntija, enkä kovinkaan ahkera poimija, vaikka toivoisinkin olevani. Viimeksi olen tainnut kerätä kuusenkerkkiä, joista saa mainiota yskänsiirappia. Olen ollut vuosia sitten yhdellä yrttikurssilla ja unohtanut samantien kaiken. Niinpä pyysin ystävän avuksi ja löysimme helposti himoitsemaani maitohorsmaa, sekä lisäksi vuohenputkea, siankärsämöä ja tietenkin voikukkaa.

Ilmaista “parsaa”, salaattia ja rohdoksia

Maitohorsman lehdissä on merkittäviä määriä ravintokuitua, fosforia, riboflaviinia, C- ja A-vitamiinia. Nuoret versot voi paistaa parsan tapaan pannulla tai uunissa tai syödä sellaisenaan, ja horsman lehtiä voi lisätä salaattiin. Makukin on hieman parsamainen (ja mielestäni monin verroin oikeaa parsaa parempi).

Maitohorsmaa paistumassa pannulla. Kuva: Ronjamedia

Voikukan lehdissä on merkittäviä määriä kalsiumia ja rautaa sekä riboflaviinia, C-, B6-, A- ja E-vitamiinia. Siitä voi tehdä hyvää janojuomaa, kukkia voi ripotella salaattiin tai paistaa voissa. Lehtiä voi käyttää ravintorikkaana salaattina. Jos tykkää etikasta, voi siihen säilöä pieniä nuppuja “kapriksiksi”.

Voikukan nupuista saa hyviä “kapriksia”. Kuva: Pixabay

Vuohenputki on hyvä c-vitamiinin ja valkuaisen lähde. Se kuuluu putkikasveihin niin kuin porkkana, palsternakka ja tillikin. Siitä voi tehdä vaikkapa muhennosta tai lisätä salaattiin. Sen voi luonnossa sekoittaa lähinnä koiran- tai karhunputkiin, jotka eivät ole myrkyllisiä. Suolla kasvaa useita myrkyllisiä putkikasveja, joten sieltä vuohenputkea ei kannata etsiä. (Mesiangervossa on jotain samaa kuin vuohenputkessa, ja ne kasvavat usein lähellä toisiaan, mutta sen lehdet ovat pareittain vastakkain toisin kuin vuohenputkessa. Mesiangervoa ei kannata käyttää paljoa kerralla, se on lähinnä rohdoskasvi, yksi aspiriinin alkulähde.)

Siankärsämö on itselleni tärkein rohdosyrtti: sitä on suuressa osassa Frantsilan yrttitippoja, ja aina kun olen kipeä, etsin käsiini sellaisia. Siankärsämöllä on antiseptisiä, tulehdusta lievittäviä vaikutuksia ja se on erittäin voimakas rohdos. Se myös rauhoittaa keskushermostoa ja suolistoa, ja voi auttaa kuukautiskipuihin ja – ongelmiin. Sen “pörröiset” lehdet on helppo tunnistaa.

Siankärsämö. Kuva: Pixabay

Varoituksen sananen

Laitoin pikkuriikkisen siankärsämön lehtiä tuoreena salaattiin ja parin tunnin päästä sain ihooni oikein kunnon allergiakohtauksen auringossa. Kannattaa siis olla tarkkana, sillä jotkut ovat sille allergisia (varsinkin tuoreelle). Siankärsämö saattaa myös aiheuttaa keskenmenoja. Mitään lääkeyrttejä ei joka tapauksessa kannata käyttää yli kahta viikkoa kerrallaan.

Villiyrttien keruuta ei silti kannata pelätä, sillä Suomen luonnossa kasvaa monta turvallista villinä kasvavaa ruokakasvia! Jo parin helpon kasvin opettelulla saa ruokapöytään herkullista ja terveellistä vaihtelua. Esimerkiksi Tampereella Tahmelan Huvila järjestää kaikille avoimia, ilmaisia villiyrttikävelyitä, joita on vielä kaksi kertaa tässä kuussa. Nähdäänkö siellä?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *