Seikkailunpoikasia: Kesä Kangasalla

Muutimme kohta 8-vuotiaan poikani Leevin kanssa kesänkorvilla 2020 Kangasalle, ja heti ilmojen haltijat suosivat meitä anteliaasti. Kangasala on vaikuttanut alusta asti oikealta kesäparatiisilta. Tampereen kyljessä ja tulvillaan luontokohteita se on yhdistelmä vilkasta kaupunkia ja rauhaisaa maalaisseutua. Tuntui, kuin olisimme tulleet pitkälle etelänlomalle lapsiperheiden unelmakohteeseen, johon onkin tarkoitus jäädä ehkä loppuelämäksi. Seudun luonto ilahduttaa joka päivä vaihtelunhaluisia kaupunkien kasvatteja.

Kuva: Ronjamedia. Paikka: Liuksialan uimaranta, Kangasala.

Wanted: biokaasuasema

Muutossa mukanamme tuli Biokaasuenkelit -projektista tuttu kaasuauto Fiat Qubo, joka on ihana kesäauto: kyytiin mahtuu reilusti tavaraa ja pari kaveriakin. Harmillisesti Kangasalla ei ole biokaasuasemaa, vaan joudumme tankkaamaan Tampereen Nekalassa, josta saa lähes aina päiväsaikaan vain vajaita tankillisia. Tampereen Ikealle piti tulla asema jo viime vuonna, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kuukausia tai vuosia voi vielä vierähtää. (Iso Gee vuosikertaa 94 on kuin Länsimetro: kyllä se vielä avataan, jonain kauniina päivänä…)

Tekemistä joka päivälle

Kaksi viikkoa on vierähtänyt kuin siivillä, kun ilmat ovat olleet niin hienot ja ystäviä ollut ympärillä: Olemme käyneet uimassa, melomassa, onkimassa ja keräämässä villiyrttejä. Olemme tutustuneet Lastentalo Tähtirantaan, uimarantoihin ja minä kävin Tampereen ihanassa idyllisen pienessä Elokuvateatteri Niagarassa ja Laukontorin poikkeusrauhallisessa vilinässä, joka sopii pikkukaupungin tytölle. Kerron edellä mainituista reissuista erillisissä blogikirjoituksissa. Leevi oli kaksi viikkoa seurakunnan kesäkerhossa, josta hän palasi valtavan monta kokemusta rikkaampana. Nyt poika aloitti neljäpäiväisen urheilupäiväleirin.

Kuva: Pixabay

Pieni on parasta

Nimi Seikkailunpoikasia kuvaa elämänasennetta: sitä, kuinka pieniä seikkailuja voi tehdä missä vain ja milloin vain. Negatiivisuuden sijaan voi pelata niillä korteilla, mitä on jaettu. Unelmia voi tavoitella, vaikka rahatilanne ei näyttäisi juuri nyt suotuisalta. Läheltä voi löytää parempaa, kun antaa elämälle mahdollisuuden yllättää. Aina ei tarvita extremeä. Luonteeni on puoliksi ”kaikkimullehetinyt”, joten se vetäytyvämpi puoleni rauhoittuu slow life- ja slow travel -ideologiasta, jonka avulla pysyn tasapainossa. En nauti yhtään Suomen talvesta, joten joudun elämään täällä kaukokaipuuni kanssa. Kunnioitan kuitenkin Suomen ilmastoa rakastavaa poikaa ja rakennankin elämäämme lapsen ehdoilla. Se on jatkuvaa kompromissia, mutta sitähän sosiaalinen elämä on.

Kuva: Pixabay

Tulevaisuuden haaveita

Aikomukseni on, että tämä blogi olisi pitkäikäinen, kertoen aluksi reissuistamme lähelle, erikoisemmista lajikokeiluista ja muista seikkailuista, laajeten henkilökohtaisen taloudellisen – sekä maailmantilanteen salliessa kauemmas. Lentokoneisiin minua ei kyllä noin vain enää saa, jollei se ole jollain tavalla välttämätöntä, ja haaveissani onkin lähivuosina (1-10 vuoden sisällä) mm. matka maata pitkin Itä-Euroopan kautta välimerelle, Trans-Siperian junaseikkailu, ja/tai Santiago de Compostela -vaellus, sekä myöhemmin pitkä onceinalifetime-kaukomatka Väli-Amerikkaan tai Polynesiaan. Blogin facebook-sivu löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/seikkailunpoikasia/.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *