Liian monta rautaa tulessa

Alkukeväästä minusta tuntui taas kerran, etten kerta kaikkiaan jaksa. Olin aivan poikki. Lapseni oli haastava ja nukkui huonosti ylisuuren kitarisan vuoksi (- syytä en tietenkään tiennyt). Minulla on myös tapana ottaa samanaikaisesti aivan liian monta projektia elämääni, koska olen niin monesta innostuva. Olen ihminen, joka tarvitsee vaihtelua ja saa siitä myös virtaa.

Keväällä minulta oli kuitenkin akut vääjäämättömästi lopussa. En jaksanut pysyä hereillä yhtä kauan kuin 6-vuotias poikani, vaan simahtelin viimeistään iltakahdeksan aikoihin. Onnekseni luin tuttavani someen postaaman Lääkärilehden artikkelin raudanpuutteesta ilman anemiaa. Menin mittauttamaan ferritiiniarvoni (ja lapseni arvot). Minun varastorautani määrä oli 7µg (Viitteet naisilla lähteestä riippuen noin 15-125 µg/l  (nordlab: 10-291µg/l) ja miehillä 20-195 (tai jopa 28-370 µg/l, synlab). Lisäksi minulla oli samaan aikaan bakteeritulehdus, joka nostaa ferritiiniarvoa virheellisen korkealle. (Tästä syystä pitäisi aina otattaa samalla CRP, mieluiten herkkä CRP.) Ilmankos vähän väsytti. Tuttavani oli ollut suuremmalla arvolla omien sanojensa mukaan kävelevä zombie.

Hemoglobiini ei kerro oikeaa rautatilannetta

Lapsuudenystäväni luulee, että hänellä on krooninen kevätväsymys. Mikä se on? En ole koskaan lukenut yhtään tieteellistä tekstiä aiheesta. Vanhempani kirjoittivat yläasteella poissaololappuihini ”kevätväsymys” kun olin lintsannut tunneilta. Syksyllä kirjoitettiin ”syysväsymys”. Vuosi vuodelta ystäväni kevätväsymys on vain pahentunut ja pahentunut. Hän on itseni tavoin muuttunut yhä ärtyneemmäksi, unohtelevammaksi ja keskittymiskyvyttömämmäksi. Hän ei suostu ajattelemaan, että saattaisi olla kyse raudanpuutoksesta, eikä halua mittauttaa rauta-arvojaan. Vauva-arki vaan vähän väsyttää. (Sydäntä särkee, jos neuvoni voisi olla avuksi, mutta itsepäisyys estää avun vastaanottamisen.)

Aloitin rautakuurin 100mg päivässä lääkärin määräämää valmistetta ja vointini romahti entisestään. Rautamäärä oli kerralla aivan liikaa elimistölleni. Suolistoni meni rikki, en pystynyt suoriutumaan töistäni, enkä pysynyt enää kuuden jälkeen illalla hereillä. Nukahtelin päivälläkin. Pään ympärillä oli kuin kiristävä vanne, jota särki kokoajan. Jouduin jättämään rakkaan teatteriharrastukseni, sekä lopettamaan päivätyöni ja ottamaan sen vuoksi lapsenikin pois päiväkodista. Juuri ja juuri jaksoin kuskata hänet esikouluun. Kokeilin lääkärin määräämät rautavalmisteet läpi ja uupumusoireet vain pahenivat. Lähes 100 euroa meni kankkulan kaivoon. Lääkärikokemuksissani ei ole kehumista ja tämä näyttää olevan julkisella puolella yleinen kokemus. Yleislääkäreillä ei ole mitään asiantuntemusta rauta-asioista. Lähete naistenklinikalle tuli bumerangina takaisin.

Pidin tauon ja aloitin uudestaan luontaistuotekaupan imeskeltävällä 25mg rautafumaraattivalmisteella. Aluksi pidin raudattomia välipäiviä. Nyt syön 2-3 imeskelytablettia joka toinen päivä, joka toinen päivä 100mg Retaferiä. Luin artikkelin, jossa kerrottiin raudan hepsidiinivaikutuksesta, eli ettei rautaa ole välttämättä järkeä syödä joka päivä isoa annosta. Iso annos kun vaikuttaa vielä seuraavana aamunakin tuohon rautahormoniin, joka sulkee elimistön ”rautaportit”. Nykyistä itse säätämääni annostusta IBS-vatsani kestää. Aluksi toivoin ärtyneen suoleni vuoksi infuusiota (rautatiputusta), mutta nyt olen onnellinen, etten antanut maksalleni sellaista shokkia.

Kunpa olisin tiennyt…

Sukukypsässä iässä olevat naiset menettävät joka kuukausi verta, ja moni heistä runsaastikin verta runsaiden kuukautisten myötä. Monilla kuukautisista tulee paheneva kierre, niin kuin minullekin kävi. Synnytykset pahentavat raudanhukkaa rytäkällä. Lisäverta annetaan lähinnä heille, joilla hemoglobiini on todella alhainen. Raudanpuute siirtyy usein synnyttävältä äidiltä lapselle, koska vauva ei ole saanut tarpeeksi rautaa varastoihinsa kohdussa. Imetys yleensä pahentaa tilannetta äidin arvojen osalta. Verenluovutukset tipauttavat ferritiiniä luonnollisesti entisestään. Ruotsissa verenluovuttajilta mitataan aina ferritiiniarvo, Suomessa ei. Nuoret naiset taitavat myös olla innokkaimpia verenluovuttajia. Suurin osa raudanpuutteesta kärsivistä on autuaan tietämättömiä tästä kaikesta…

Ihmisellä on olemassa itselleen luontainen hemoglobiiniarvo. Itselläni esimerkiksi hemoglobiini oli lapsena yleensä 143-144. (Löysin lääkärimerkinnöistä vajaat parikymmentä hemoglobiinimittausta.) Kun jalkani murtui 11-vuotiaana eikä sairaalaruoka maistunut vaan laihduin roimasti seitsemässä viikossa, hemoglobiiniarvoni tipahti alle 115, mutta nousi nopeasti normaaliksi. 36-vuotiaana hemoglobiinini oli tippunut 122:een, mutta sitä pidettiin yhä normaalina. Kun aloitin raudan syönnin, se näkyi luonnollisesti ensimmäisenä Hb-arvossa, joka nousi tuolle minulle luontaiselle tasolle yli 140. Vasta sitten rautavarastot alkoivat täyttyä.

Kuva: Pixabay

Tieteellisissä konteksteissa todetaan, että naisten raudan ja hb:n viitearvot on otettu naisilta, joista suurin osa on mahdollisesti raudanpuutteisia. Viitearvot ovat aina tietyn maantieteellisen alueen keskiarvoja, eikä niiden perusteella siis voi sanoa, mikä on oikeasti yksilön optimaalinen veriarvo. Kannattaakin verrata omaa rauta-arvoaan aina miesten arvoihin. Naisten raudantarvehan on tunnustetusti suurempi kuin miesten (ravintosuositukset). 100 on hyvä tavoite naisen ferritiiniarvossa. 50 alkaa olla alaraja, etenkin jos on keliakiaa tai muita imeytymishäiriöitä. Miesten viitearvojen maksimi on siis lähteestä riippuen jopa 370 µg/l ja naistenkin voi olla lähempänä 300.

(Pohjoismaissa esiintyy myös yllättävän yleistä perinnöllistä geenimutaatiota / sairautta nimeltä hemokromatoosi, jolloin rautaa voi imeytyä vaarallisen paljon. Siksi rautaa ei saa koskaan syödä omin päin, ilman arvojen mittausta ja lääkärin seurantaa. Joillain hemokromatoosi-potilailla voi kuitenkin olla myös raudanpuuteoireita, ja se tekeekin aiheesta hieman monimutkaisemman…)

Oireisiin tottuu

Olen saattanut kärsiä raudanpuutteesta jo lapsesta asti. Kirurgi sanoi reisiluuni murruttua katkipoikki (polkupyörän törmätessä), että minulla on ”linnun luut”. Olin juonut runsaasti kevytmaitoa koko lapsuuteni. Maito haittaa raudan imeytymistä. 25-vuotiaana Itävallassa ferritiiniarvoni oli 34, muulloin sitä ei ole koskaan mitattu. Nuorena muistan koulunkäynnin todella väsyttävänä. Yleensä en jaksanut keskittyä mihinkään kunnolla. Yläasteella nukuin joillain tunneilla. Kuukautiseni alkoivat myöhään, eivätkä ne muistaakseni aluksi olleet kovin runsaat.

Vuonna 1998 minulla todettiin IBS ja myöhemmin muita väsymystä selittäviä tekijöitä. 2014 tajusin olevani synnynnäisesti erityisherkkä. Mutta sekään ei vielä selittänyt kaikkea. Eikä ole hyväksi tyytyä johonkin loppuelämän sanelemaan diagnoosiin, oli se sitten oma tai ulkopuolisen langettama. Valitettavasti raudanpuutteinen ihminen (varsinkin jos on pienten lasten vanhempi) tottuu oireisiinsa, ja koska niin usein niihin tyrkytetään mm. särky- ja mielialalääkkeitä, ei hän enää ota niitä itsekään tosissaan.

Niinpä minäkin olin tottunut alituiseen terveyteni romahteluun, infektioherkkyyteen eli surkeaan vastustuskykyyn, vireystilan heittelyyn ja ajoittaiseen syväänkin uupumukseen, suolisto-ongelmiin, raajojen puutumiseen, lihaskipuihin ja vaikeaan palautumiseen liikunnasta, kynsien ja hiusten vaurioihin ja heikkouteen, jatkuvaan asioiden unohteluun, hengästymiseen ym. hapen puutteeseen, jne jne jne etten kuvitellut koskaan löytävänikään niihin fyysistä syytä. Alitajuisesti kai kuvittelin olevani liian herkkä tai saamaton. Kannoin mukanani huonoa omaatuntoa jaksamattomuudestani.

Tavoitteena terve epiteelikudos

Raudanpuutteesta lukiessani opin sen, että raudanpuutteisen suoliston epiteeli (pintakudos) voi olla kehittynyt väärin. Samoin muut epiteelikudokset: minulla monien monien toisten naisten tavoin lisäraudan saanti korjasi ylisuuret kuukautiset (noin 4-5 kertaiset normaaliin verrattuna) välittömästi rautalisän aloitettuani erittäin niukoiksi! Täten olen todella toiveikas sen suhteen, että suolistonikin alkaa pian rauhoittua ja ohutsuolen entsyymitoiminta elpyä. Se saattaa vaatia parin vuoden raudan syöntiä, jotta rauta ehtii imeytyä ja sisäelinten toiminta tervehtyä.

Rauta ei tietenkään ole mikään ihmelääke, vaan ruokavalioon ja elämäntapoihin on muutenkin kiinnitettävä huomiota. Alkuperäistä raudanpuutteen syytä ei useinkaan löydetä, mutta sitä on silti tärkeää etsiä, muuten rauta valuu hukkaan. Tärkkelysmalabsorptioni ei vielä ole korjaantunut. Vatsani kestää elämää kuitenkin jo paljon paremmin kuin ennen – sen huomaan siitä, ettei joka iltapäivä väsytä, kestän jonkin verran kahvia, en sairastu jatkuvasti, eikä vatsani ärähdä joka asiasta niin voimakkaasti. Enkä ole puolikuollut heti normaalista poikkeavien ponnistusten jälkeen. 3kk seurannassa ferritiiniarvoni oli vasta 19, mutta sen jälkeen en ole joutunut pitämään taukoja lisäraudasta. Seuraavan kerran mittailen arvoja elokuussa.

On sanoinkuvaamattoman ihana tunne, kun jaksaa joka viikko enemmän ja enemmän! Vaikka rautavarastojeni täyttymisessä voi mennä vuosi tai kaksikin ja välillä tulee takapakkia, niin se on sen arvoista! Kykenen nauttimaan elämästäni kokoajan enemmän ja enemmän! Kiitos sinulle, joka jaoit tärkeää tietoa internetissä. <3

2 Comments

  • Eve Saloranta

    Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Nämä käytännön onnistumiset tuovat raudanpuutteelle “kasvot”. On tärkeää, että raudanpuutteen kylkeensä saama “muoti-ilmiöleima” saadaan haalistumaan ja mielellään kadotettua maailmankartalta!
    Raudanpuutteen tunnistaminen, sen oireet ja hoitaminen oikein sekä pitkäjänteisesti on erittäin olennaista. Kyse on myös tasa-arvosta, koska naisen fysiologia altistaa meidät paljon helpommin raudanpuutteelle kuin miehet.
    Hyvää ja parempaa vointia jatkoonkin!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *