Herkän itkuvirsi kaukokaipuusta

Metsät, tuhannet järvet ja sinivalkoinen taivas. Minulle nämä maisemat eivät ole vuosiin tuntuneet juuri miltään (pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta), ainoastaan lamauttavilta. Kaunis kesäpäivä tuulessa havisevine puidenlehtineen on kaunis kesäpäivä, mutta se ei vavahduta sielua, ehkä siksi, koska tiedän sen valuvan kädestä nopeasti kuin hiekanjyvät rannalla. Suurimman osan vuodesta kuljemme harmaassa, kylmässä ja kosteassa säkissä. Kaipaan kauas, enkä voi aina puhua kaipauksestani avoimesti, sillä se on suomalaisten sokea kohta, kollektiivinen nurina ja kärsimys, haava, jota on turha aukoa, tai rakkikoirat hyökkäävät. (Ja vaikken nauti Suomen luonnosta, avohakkuut ja luonnon saastuminen viiltävät sydäntäni ja villiyrttien ja marjojen mätäneminen luontoon harmittaa. En vain itse ole sellainen, joka pystyy metsän antimia nautinnolla tässä maassa keräämään, kun olen allerginen hyttysille ja jäätävälle säälle…)

Lake Scenery, Finland, Spring, Evening, Lake, Landscape
(kuvat: Pixabay)

No, olen tehnyt elämässäni valintoja tulevaisuutta silmällä pitäen ja tiedän, etten tule jäämään tänne kovin kauaksi aikaa nurisemaan, vaan tulen antamaan esimerkkiä siitä, miten asioita voi tehdä toisin. Olen hankkinut ystäviä etelästä, ottanut selvää työskentely-, koulutus-, harrastus- ja asumismahdollisuuksista, keskittynyt asioihin, jotka eivät poissulje muuttamisen mahdollisuutta tai sido minua tänne, ja niin edelleen. Olen hahmotellut mielessäni tulevaisuuttani. Olen ruokkinut unelmani liekkiä jatkuvasti.

Tulen taas kokemaan niitä sykähdyttäviä tunteita, mitä pelkästä maiseman hengittämisestä kaikilla aisteilla voi saada. Tulen nauttimaan tuoksuvasta merituulesta, kauniista kimalteista, kirkkaista luonnonväreistä ja huumaavista syvyyseroista silmieni eteen levittyvässä kuvajaisessa, lämmöstä ihollani, lintujen laulusta, kypsien hedelmien aidosta mausta, meren hiomien kivien ja simpukoiden sileydestä sormenpäissäni…  ja luottamuksesta siihen, ettei sää vaihtele niin rankasti kuin täällä pohjolassa. Tulen nauttimaan kaikilla aisteilla. Jos turrun, tulen piipahtamaan täällä, jonka jälkeen muistan taas käyttää aistejani ja nauttia siitä, kun ei tarvitse kärsiä päivästä toiseen ja vetää itseään kuoreensa.

Spain, Beach, Sea, Ocean, Mountains, Coast, Nature
(kuvat: Pixabay)

Sopeutumattomuus kylmään ilmastoon, tarve sosiaalisuuteen, sekä omat elämänvalintani ovat pakottaneet minut kaupunkilaiseksi. Suomessa se tarkoittaa erityisherkälle aistien liiallista suurkuormitusta. Tie on silti oikeaan suuntaan. Kaupunki antaa monia mahdollisuuksia. Täältä aion ponnistaa maailmaan.

Kaupungeissa ”maailman saa kylään”, syrjempää taas joutuu lähtemään maailmalle kyläilemään. En tahdo pyrähdellä edestakaisin viikon lomille sinne tänne, vaan rakentaa elämäni kestävien arvojen varaan. Aion tukea ympäristöystävällisen matkailun edistämistä ja antaa esimerkkiä erilaisen elämäntavan valitsemisesta. En ole mikään radikaali edelläkävijä, vaan sorrun paljonkin nykyajan hölmöilyyn, mutta aion pistää alulle asioita, joilla on suurempi vaikutus yleiseen hyvinvointiin. Se lähtee ruohonjuuritasolta, aivan niin kuin omien henkilökohtaisten unelmien toteutuskin.

Tuetaan siis toisiamme kestämään arkea, kertomaan avoimesti suruistaan, toteuttamaan unelmiaan ja levittämään iloa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *