• Seikkailunpoikasia: Merenneitouinti

    Yhteistyössä: Kangasalan Uimahalli Oy

    Leevi ja Ronja-Ilona

    Torstaina 25.6.2020 suuntasimme aiemmasta SUP-jooga-blogistani tuttuun Kuohuun eli Kangasalan uimahalliin. Halusimme poikani kanssa testata merenneitopyrstöjä. Kesähelteellä hallissa olikin taas mukavan väljää harjoitella uusia taitoja.

    Arielin pyrstönpyörteissä

    Merenneitouinti sopii kaikille uimataitoisille ikään ja kokoon katsomatta. Pyrstöjä voi kokeilla 10 minuutin ajan ilmaiseksi kesätorstaisin klo 18:15-19:00 tai -lauantaisin klo 11-12, ja vuokrata haluamanaan ajankohtana 1,5 tunniksi hintaan 8e/pyrstö. Kuohussa järjestetään myös merenneito- ja kalapoikauimakouluja lapsille.

    Ystävällinen uinninvalvojaneito esitteli meille pyrstöjen käytön ja auttoi meitä saamaan ne päälle. Pyrstön pukeminen ei ollut kamalan vaikeaa. Meitä neuvottiin, miten jalkoja kannattaa pitää ja millä tekniikalla uida. Uinti oli yllättävän helppoa ja yllättävän uuvuttavaa. Pikku merenpoika olisi tosin jaksanut uida taas kerran pidempään kuin äitinsä.

    Ensin uinninvalvoja asentaa pyrstön eväosan päälle puettavaan uimavaatteeseen.
    Kalapoika Leevi

    Lantio liikkeelle

    Uintitekniikka on samantyyppinen kuin perhosuinnin delfiinipotku, joka lähtee aaltomaisesti lantiosta, ja jossa polvia ei viedä voimakkaasti koukkuun. Muistan harjoitelleeni lapsena uimakoulussa “delfiinisukellusta” eli vedenalaisia liukuja delfiinipotkuin. Uskallan väittää, että sen harjoittelu merenneitopyrstön kanssa on paljon helpompaa. Potkutekniikan tajuaa kuulemma noin kymmenessä minuutissa, ja näin kävi meillekin. Olen iloinen, että poikani oppi taas yhden uintitekniikan hauskanpidon lomassa.

    Merenneitouinnissa opetellaan liikuttamaan lantiota perinteisten uintipotkujen sijaan.

    Saimme harjoitella vesiputousaltaassa, josta siirryimme sitten hyppyaltaaseen kokeilemaan sukelluksia syvemmälle. Matalammassa vesiputousaltaassa sukeltelimme uinninvalvojan tuomien porttien ali renkaita ja teimme merenneitovilkutuksia, jossa pelkkä pyrstö näkyy pinnalla. Aika pian siirryimme kuitenkin syvään altaaseen, jossa kokeilimme 4m syvyyteen sukeltamista ja kuperkeikkoja, sekä otimme pari nopeuskilpailua. Vitsit mitä core-treeniä! Ja äiti ei edes ollut kovinkaan paljoa nopeampi…

    Paljon vesilajeja vertailtavaksi

    Illalla mietin, kumman ottaisin, jos mulle tarjottaisiin vaikkapa synttärilahjaksi SUP-lautaa tai merenneitopyrstöä… Tosi vaikeaa päättää kumpi olisi hauskempi urheiluväline. SUP-laudalla voisi meditatiivisten lajien lisäksi meloa kavereiden (lue: lasten :D) kanssa keskelle järveä ja leikkiä vaikka pukkitappelua, mutta merenneitouinti on kyllä sekin hauskaa kuin mikä! Kuohussa voi muuten lisäksi harrastaa hydrospinningiä ja erilaisia vesijumppia.

    En ole varma kumpi on tehokkaampaa treeniä, SUP-jooga vai merenneitopyrstöily. Molemmat haastoivat kroppaa melko kokonaisvaltaisesti. Nuorelle merenpojalle uni maittoi ainakin todella hyvin illalla. ps. Jos ei jaksa tehdä iltapalaa, niin ihan hallin vieressä on oivallinen (ja Oiva-raportin viimeksi hyvin läpäissyt) sushiravintola Konnichiwa, joka oli pakko testata sekin, kun oli niin ikävä sushia…

    Kuvat: Ronjamedia ja Kangasalan Uimahallin uinninvalvoja.

  • Seikkailunpoikasia: Herkuttelua Finlaysonin yllä.

    Päätimme Leevin kanssa jäädä tänä juhannuksena nauttimaan uuden asuinseutumme tarjonnasta, koska ruuhkaisat maantiet, hikinen auto ja täpötäydet taukopaikat eivät vetäneet puoleensa vain parin päivän juhannustunnelman luodaksemme.

    Tamperelaisten perinteisessä kesäolohuoneessa Viikinsaaressa olisi aattona ollut juhannustunnelmaa saunoineen ja rantoineen, mutta eniten meitä kiinnosti upouusi kahvila Café Katto, joka oli juuri valmistunut Finlaysonin vanhan tehdasrakennuksen katolle. Amazing City järjestää katolla valjaskävelyjä, joista on olemassa jo ainakin yksi bloggaus. mutta koska pituusraja on 140cm, ei poikani pääse ihan vielä osallistumaan. Siispä menimme uuden kahvilan avajaisiin lounaalle, joka oli kyllä aivan mielettömän herkullinen kokemus.

    Perille löytää seuraamalla näitä merkkejä. Helpointa on, jos osuu sisään heti oikeasta päästä rakennusta…
    Iloiset kattoherkuttelijat Ronja-Ilona ja Leevi

    Herkkuja kaikille aisteille

    Pelkäsin katolla olevan tuulista – aivan turhaan. Terassi on suhteellisen suojaisa, vaikka sieltä näkeekin melko helposti pitkälle kaupungin ylle. Ruuhkaa ei vielä ehtinyt syntyä. Ruoka oli suussa sulavaa ja siihen hyödynnetään upean kattopuutarhan omia antimia. Katolle on rakennettu Anni Rapinojan suunnittelema kukkaväriympyrä ja kasvilava-alue, jotka ovat osa Finlayson Art Area 2020 -tapahtumaa. Juhannusviikonlopun iltoina katolla on myös tiskijukka ja live-musiikkia.

    Kattokävelijöitä lähdössä kierrokselle.
    Kattokävelijät keskellä katonreunaa.

    Ruokana oli suussa sulavaa bataatti-chili-sosekeittoa, raikkaita salaatteja ja mehukkaita kakkuja. Kahden hengen jälkkäri-maistelulautanen tarjoiltiin kuin hienossa gourmet-ravintolassa, mutta hinnat eivät kohonneet lähellekään Näsinneulaa. Ei harmittanut yhtään laittaa vaihtoehtona olleen mökkireissun biokaasurahoja juhannuskesteihin Tampereen yllä!

    Kahvilassa olisi ehkä toivonut pääsevänsä vielä ylemmäksi tai reunemmalle nauttimaan maisemista, ja tämän tarpeen herättäminen on varmasti yrittäjille hyödyksi: 29 euron valjaskävelyillä tehdasrakennuskompleksin kattojen reunoilla näkymät ovat upeimmat. Neljän euron hintaan pääsee kuitenkin Panorama Deckille, josta on hieno näköala Näsijärven suuntaan. Kiikareilla voisi salakatsella vaikkapa Mältinrannasta Tammerkosken yläjuoksun vilpoisaan veteen hellettä pakenevia uimareita.

    Näkymät kosken yli Mältinrannan uimapaikalle
    Tampereen torneja.

    Kummitteleeko Finlaysonilla?

    Aivan Panorama Deckin lähellä kohoaa vanhan tehdasrakennuksen, Kuusvooninkisen, 1850 rakennettu ja 1892 korotettu torni. Muistelen kiivenneeni torniin opiskellessani TAMK:ssa media-alaa, ja nykyään se on ilmeisesti Amazing Tampereen hallinnassa. Taannoin tornista kerrottiin jotain kummitusjuttuja (olikohan niin, että sen ikkunoissa näkyi yöllä jotain valoja), ja myös muualla Finlaysonin tehtaan tiloissa on huhuttu kummittelevan… Eräs pitkään talossa työskennellyt asiakas vakuutti tämän pitävän paikkansa.

    Kuusvooninkisen torni

    Unfold Finlayson tarjoaa pakohuonetyyppisiä tehdasseikkailuja Finlaysonin alueella, joissa pääsee mm. maanalaisiin tunneleihin ja linnamaiseen sprinkleritorniin. Uskaltaisitko sinä mennä paikoin alkuperäiskunnossa oleviin hämäränkosteisiin huoltotunneleihin ym. -tiloihin?

    Pölyttäjät omasta takaa

    Katolle on myös rakennettu etenkin lapsia ihastuttava vetonaula, joka tuottaa kahvilaan omaa hunajaa: FAA 2020 (Finlayson Art Area) on järjestänyt kahvilaan mehiläispesän, jossa oli alunperin 20 pörriäistä, ja niitä tulee siellä olemaan kohta jopa 50 000.

    Mehiläisiä voi tutkia kennoissaan nostamalla verhon, joka peittää pesän edessä olevan lasin. Mehiläisillä on kulkuaukko kukkakedolle ja niille on järjestetty myös oma uima-juoma-allas. Herhiläisiä ei kuitenkaan näkynyt kahvilan puolella, sillä niillä oli tarpeeksi puuhaa omalla reviirillään. Niitä voi seurata livenä yle areenan Pörriäislivessä.

    Miten mahtava idea: kahvilan oma mehiläishotelli!
    Pölyttäjien määrä on romahtanut koko maailmassa. Sinäkin voit auttaa.

    “Todella hieno kokemus”, lausui poikani astuessamme alas johdattavaan hissiin. Tänne pitää tulla pian uudestaan!

    Finlaysonin alueen 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Satakunnankadun ylle on ripustettu tuttu pikkutakki-installaatio. Tältä ovelta on lyhin matka katolle.

    Kuvat: Ronjamedia

  • Seikkailunpoikasia: Ruokaa ojan pohjalta

    Suomen paras ruoka on villiä ja ilmaista! Villiyrttitietämys lisääntyy nuorten aikuisten parissa kokoajan. Sain onneksi tänä keväänä tuttavapiirin uudesta jäsenestä yrtti-innostuneen ystävän, joka osasi palauttaa mieleeni muutaman helpon kasvin. Yhdessä pusikossa pyllistellen oppii ylivoimaisesti parhaiten.

    Paras aika monien villiyrttien keräämiseen alkaa valitettavasti olla jo lopuillaan kuuman alkukesän seurauksena, mutta toisia voi poimia koko kesän. Omalla pihalla osan lajeista voi niittää saadakseen toisen sadon. Yleensä yrtit kannattaa poimia mahdollisimman nuorina versoina, tai ainoastaan kasvien uudet lehdet.

    Kukkia lautaselle

    Rikkaruohoista tulee mieleen jostain lapsuudesta tuttu kitkerä voikukan varsimaidon maku, mutta vasta oman lapseni näytettyä minulle mallia olen ymmärtänyt kasvin kukintojen maistuvankin tosi hyviltä. Ennakkoluuloton maistelijapoikani syö luonnon antimia aina ulkona ollessaan.

    En ole itse mikään varsinainen villiyrttien tuntija, enkä kovinkaan ahkera poimija, vaikka toivoisinkin olevani. Viimeksi olen tainnut kerätä kuusenkerkkiä, joista saa mainiota yskänsiirappia. Olen ollut vuosia sitten yhdellä yrttikurssilla ja unohtanut samantien kaiken. Niinpä pyysin ystävän avuksi ja löysimme helposti himoitsemaani maitohorsmaa, sekä lisäksi vuohenputkea, siankärsämöä ja tietenkin voikukkaa.

    Ilmaista “parsaa”, salaattia ja rohdoksia

    Maitohorsman lehdissä on merkittäviä määriä ravintokuitua, fosforia, riboflaviinia, C- ja A-vitamiinia. Nuoret versot voi paistaa parsan tapaan pannulla tai uunissa tai syödä sellaisenaan, ja horsman lehtiä voi lisätä salaattiin. Makukin on hieman parsamainen (ja mielestäni monin verroin oikeaa parsaa parempi).

    Maitohorsmaa paistumassa pannulla. Kuva: Ronjamedia

    Voikukan lehdissä on merkittäviä määriä kalsiumia ja rautaa sekä riboflaviinia, C-, B6-, A- ja E-vitamiinia. Siitä voi tehdä hyvää janojuomaa, kukkia voi ripotella salaattiin tai paistaa voissa. Lehtiä voi käyttää ravintorikkaana salaattina. Jos tykkää etikasta, voi siihen säilöä pieniä nuppuja “kapriksiksi”.

    Voikukan nupuista saa hyviä “kapriksia”. Kuva: Pixabay

    Vuohenputki on hyvä c-vitamiinin ja valkuaisen lähde. Se kuuluu putkikasveihin niin kuin porkkana, palsternakka ja tillikin. Siitä voi tehdä vaikkapa muhennosta tai lisätä salaattiin. Sen voi luonnossa sekoittaa lähinnä koiran- tai karhunputkiin, jotka eivät ole myrkyllisiä. Suolla kasvaa useita myrkyllisiä putkikasveja, joten sieltä vuohenputkea ei kannata etsiä. (Mesiangervossa on jotain samaa kuin vuohenputkessa, ja ne kasvavat usein lähellä toisiaan, mutta sen lehdet ovat pareittain vastakkain toisin kuin vuohenputkessa. Mesiangervoa ei kannata käyttää paljoa kerralla, se on lähinnä rohdoskasvi, yksi aspiriinin alkulähde.)

    Siankärsämö on itselleni tärkein rohdosyrtti: sitä on suuressa osassa Frantsilan yrttitippoja, ja aina kun olen kipeä, etsin käsiini sellaisia. Siankärsämöllä on antiseptisiä, tulehdusta lievittäviä vaikutuksia ja se on erittäin voimakas rohdos. Se myös rauhoittaa keskushermostoa ja suolistoa, ja voi auttaa kuukautiskipuihin ja – ongelmiin. Sen “pörröiset” lehdet on helppo tunnistaa.

    Siankärsämö. Kuva: Pixabay

    Varoituksen sananen

    Laitoin pikkuriikkisen siankärsämön lehtiä tuoreena salaattiin ja parin tunnin päästä sain ihooni oikein kunnon allergiakohtauksen auringossa. Kannattaa siis olla tarkkana, sillä jotkut ovat sille allergisia (varsinkin tuoreelle). Siankärsämö saattaa myös aiheuttaa keskenmenoja. Mitään lääkeyrttejä ei joka tapauksessa kannata käyttää yli kahta viikkoa kerrallaan.

    Villiyrttien keruuta ei silti kannata pelätä, sillä Suomen luonnossa kasvaa monta turvallista villinä kasvavaa ruokakasvia! Jo parin helpon kasvin opettelulla saa ruokapöytään herkullista ja terveellistä vaihtelua. Esimerkiksi Tampereella Tahmelan Huvila järjestää kaikille avoimia, ilmaisia villiyrttikävelyitä, joita on vielä kaksi kertaa tässä kuussa. Nähdäänkö siellä?

  • Seikkailunpoikasia: SUP-jooga

    Ja kesämme vesiurheilun parissa jatkuu… Tällä kertaa kokeilussa olikin itselleni aivan uusi laji. Tiistaina 16.6. pääsin nimittäin kokeilemaan pelkän uimalipun hinnalla SUP-joogaa, lajia jonka olemassaolosta olin täysin tietämätön. Ja kävi niin, että sain jopa yksityistunnin! (En ole vielä kysellyt blogilleni sisältöyhteistöitä, joten nämä etuoikeudet olisivat olleet kenen tahansa ulottuvilla…) Varaa itsellesi paikka seuraaville viikoille tästä!

    Ommmmm…

    Tilaa niveliin

    En ollut koko alkuvuonna tehnyt juuri mitään muuta liikuntaa kuin ulkoillut kevyesti. Ennen poikkeustilaa kävin pari kertaa tanssimassa lattareita ja etäelämän aikana tanssin pari kertaa Nia-tanssia läppärin avulla kotini keittiössä. SUP-joogan alkutunnin ajan selkäranka avautuikin niin että nakse kävi. Montakohan senttiä kasvoin tunnin aikana?

    Kangasalan uimahalli Kuohu järjestää tiistaisin Heidi-ohjaajan vetämän Sup jooga tunnin, joka Heidin mukaan sopii erityisesti ihmisille, jotka ovat ennenkin jooganneet, koska laji vaatii kohtuullista tasapainoa. Yleensä joka tunnilla joku molskahtaa, ja jopa tällä kahden naisen tunnilla näin kävi kerran (- saat hetken arvailla kumpi, ope vai mä).

    Kuohuun on helppo tulla TKL:n busseilla 40-46. Tampereen keskustasta bussimatka kestää puolisen tuntia (kävelyä 200m), autolla reilut 20 minuuttia.

    Tuntia ei ollut mainostettu kovin paljon, eikä helteet tainneet innostaa porukkaa sisälle, mutta muutama vuosi sitten järjestetyt tunnit olivat olleet hyvin suosittuja. Nyt kukaan muu ei kuitenkaan ilmestynyt paikalle, vaikka tunti tarjottiin ilmaisena kokeilukertana, ja ilmanpaine hallissa oli huomattavasti miellyttävämpi kuin ukkosta enteilevässä painostavassa ulkoilmassa. No, minulle ensikertalaisena yksityisopetus sopi hyvin, ei tullut suorituspaineita. 😀

    Yllättävän helppoa!

    Kelluva joogamatto

    Tunnilla edettiin rauhallisesti, alku oli helppo ja liikkeet vaikeutuivat tasaisesti tunnin edetessä. Alussa tehtiin pitkiä venytyksiä, lopussa liikuttiin enemmän, aina kuitenkin hitaasti omalla tahdilla. Aivan alussa ihmetystä aiheutti se, miten kummassa hallita itsestään liikkuvaa lautaa. Jos osallistujia on pienessä altaassa monta (kuusi on maksimiosallistujamäärä) niin laudat sidotaan kuulemma reunaan kiinni.

    Oman jännityksensä lajiin tuo se, pysyykö laudalla, ja mihin suuntaan tippuu jos tippuu. Siksi on hyvä olla kokemusta joogasta, niin liikkeiden opettelu ei vie niin paljon huomiota. Reunoista on välillä parasta kauhoa kauemmas, etenkin loppupäässä tuntia, ettei satu ikävästi. Lauta saikin nyt ajelehtia ympäri pientä 120 neliön vesiputousallasta, kun osallistujia ei ollut muita. En tiedä miten häiritsevää lautojen törmäily toisiinsa on, ja kuinka haastavaa on keskittyä silloin, kun muiden horjahtelut varastavat huomiota… (Saattaa tosin olla, että tunti on isossa altaassa ja tilaa enemmän.)

    Alussa rentouduttiin selällään aivan kuin tavallisella joogatunnilla. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni siihen, miten kovaa ääntä altaasta lähtevä vesi piti, kun sen kerrankin kuuli, kun korviin ei kantautunut muiden eikä omia uimisen ääniä. Tuntui kuin lauta valuisi hiljalleen kohti näkymätöntä vesiputousta. Onneksi meteliin ja laudan omaehtoiseen elämään tottui nopeasti.

    Kokonaisvaltaista kehonhuoltoa

    Pidän lajeista, joissa on pakko käyttää monipuolisesti ja usein samanaikaisesti koko kroppaa ja etenkin syviä lihaksia. Tankotanssi on yksi sellainen laji, ja SUP-jooga ehdottomasti myös. Pikkuhiljaa, mitä korkeammalle laudalla noustaan ja mitä enemmän liikutaan, sitä kovemmalle kroppa ja keskittyminen joutuvat. Itseään voi haastaa jakamalla fokustaan joogaliikkeiden puhtauteen, mutta toisaalta keskittymistä tasapainoon ei kannata missään vaiheessa tuntia unohtaa.

    Pidän myös kaikesta tekemisestä, joka haastaa näkemään asioita uudesta näkökulmasta. Enpä ollut ennen katsellut veden pintaa ylösalaisin alaspäin katsovan koiran asennossa!

    Venyy venyy…

    Ope turvallisesti kuivalla maalla

    Vasta noin puolen tunnin päästä aloituksesta, kylkilankkua tehdessä, horjahdin ensimmäisen kerran. Viiden minuutin päästä kävikin sitten hassusti tuulimylly-liikkeessä, kun ope ohjeisti suoristamaan jalkoja. (Jos vieressäni olisi ollut joku, olisikohan pyllähdys saattanut saada aikaan dominoefektin…)

    45 minuutin joogatunti laudan päällä oli täyttä treeniä sekä mielelle että keholle, ainakin itsenilaiselle laiskiaiselle. Tasapainoni on kuitenkin hyvä kilpaurheilulapsuuden vuoksi ja olen tottunut veneisiin jne. SUP-lautailuakin olen kerran kokeillut. Open mukaan vesiurheilukokemuksella ei kuitenkaan ole väliä, vaan enemmän sillä, että on ennenkin joogannut.

    Tunnin loputtua oli puhti pois. Olo oli innostunut ja onnellinen. Ainoa miinus oli se, että halli suljettiin heti ja saunaan ei voinut jäädä nautiskelemaan. Kehon jännitys jäi päälle, eli loppurentoutukseen kaipasin lisää aikaa. Toisaalta jo autoon kävellessä alkoi väsyttää niin paljon, että pidempi rentoutussessio olisi varmaan vaatinut ulkopuolisen kuskin palveluita.

    Tässä asennossa lauta sai jonkun sätkyn ja muksahdin vauhdilla pylly edellä suoraan kohti pohjaa. 😀

    Jatkoa seuraa

    Iltapalaksi kroppa huusi proteiinia ja suolaa, joten paistoin munia ja villiyrttiretkellä poimimaani maitohorsmaa, sekä levitin paahtoleivän päälle merileväkaviaaria. Ruoka oli kyllä vähän liian raskasta raskaiden huvien päälle, mutta terveellistä pikaruokaa anyways!

    Torstaina (joko huomenna tai ensi viikolla) aion viedä poikani Leevin kokeilemaan Kuohuun merenneitopyrstöilyä. Sekin on mahdollista pelkän uimalipun hinnalla. Myöhemmin kesällä tarkoitus olisi myös lainata Kaivannon Keitaalta ilmainen kaupunkikanootti (huom: Keitaalla varaukset vain paikan päältä, ei puhelimitse) ja ottaa selvää, voisiko sillä päästä kanavan toiselle puolelle Saarikyliin…

    Väsynyt, mutta onnellinen.
    Kuvat: Heidi-ope / Kuohu
  • Seikkailunpoikasia: Ilmaista vesiurheilua

    Kangasala on kyllä vänkä paikka. Monenlaista kivaa voi kokeilla ilmaiseksi tai pikkurahalla. Viime kesästä lähtien täällä on voinut lainata maksutta kaupunkikanootteja. Avaimet voi varata ja lunastaa Kangasalan kaupunki-infosta Lentolan Prismasta sekä Kuhmalahden kirjastolta. Mukaan saa kahdet aikuisten liivit ja melat. Kanootit ovat Liutun rannassa, Kaivannon keitaalla (Lahdentien varrella Vehoniemen automuseon ja Kaivannon kanavan lähellä) ja Kuhmalahdella Siuronsalmen uimarannalla. Esimerkiksi Liutun uimarannalla on kaksi kanoottia, jotka voi lainata samaan aikaan, eli vesille pääsee kuusikin henkeä kerrallaan. Laina-aika on yksi vuorokausi, mutta jos kanootin lainaa lauantaina, saa avaimia pitää kaupunki-infon seuraavaan aukiolopäivään tiistaihin saakka, eli yhteensä kolme vuorokautta. Vesaniemestä saa myös soutuveneen 10 eurolla /vrk. Sup-lautoja saa vuokrattua edellisen lisäksi esimerkiksi Haaviston luomutilalta. Lisätietoja: https://visitkangasala.fi/kohde/melo-ja-suppaile-saarikylissa/ sekä https://www.kangasala.fi/ajankohtaista/soutaen-ja-meloen-vesille/

    Kuva: Ronjamedia

    Kalaa Kaukajärvestä?

    Me olemme lainanneet kanootin lähirannastamme jo kaksi kertaa ja Leevi on ollut jo kolmesti melomassa. Kesäkerhossa tehty mato-onkikin pääsi käyttöön, saalista ei tosin tullut. Ehkä ensi kesänä voisi tärpätä, sillä Tampereella uutisoitiin viime viikolla rahankeräyksestä, jonka avulla Kaukajärveen aiotaan istuttaa noin 2000 järvitaimenta. Yle kertoo sivuillaan: ”Vehmaisten osakaskunnan hoitokunnan tavoitteena on kerätä kolmessa kuukaudessa 10 000 euroa. Noin kolmekymmentä senttiä pitkät kalanpoikaset istutetaan myöhään syksyllä, jos vaan rahat saadaan kasaan. Taimenet ovat eväleikattuja. Tämä siksi, että ne erottaa luonnontaimenista. Luonnontaimenet pitää päästää takaisin, jos sellainen sattuu koukkuun. Järvitaimenten pyynnin alamitta on 50 senttiä, joten heti ei pääse kalastamaan Kaukajärvellä. Viimeksi järvitaimenta on istutettu Kaukajärveen vuonna 1994.”

    Kuva: Pixabay

    Vesiurheilua moneen lähtöön

    Sunnuntaina 14.6. vietimme aivan mahtavan rantapäivän Liutussa. Melominen tuo mukavaa vaihtelua rantaelämään, kun pääsee luonnon rauhaan lähelle tyynen veden pintaa. (Vinkkinä myös vilkkaiden lasten vanhemmille: melominen on meditatiivista ja saa lapsenkin rauhoittumaan, kunhan muistaa suojata hänet auringolta, joka polttaa veden äärellä myös alhaalta päin! Nimim. Kantapään kautta…) Kaukajärvellä näkee usein myös suppailijoita, kilpasoutajia ja sukeltajia. Ja tietenkin söpöjä lintupesueita. En malttaisi odottaa, että päästään tutustumaan Saarikyliin sekä muihin Kangasalan monipuolisiin vesistökohteisiin. Lisäksi aiomme mennä Kangasalan uimahalli Kuohuun kokeilemaan Suppailua, Sup joogaa, sekä merenneitopyrstöilyä (osaa pelkän uimalipun hinnalla)!!! Stay tuned. 😊

    Kuva: Ronjamedia
    Kuva: Ronjamedia
    Kuva: Ronjamedia
  • Seikkailunpoikasia: Kesä Kangasalla

    Muutimme kohta 8-vuotiaan poikani Leevin kanssa kesänkorvilla 2020 Kangasalle, ja heti ilmojen haltijat suosivat meitä anteliaasti. Kangasala on vaikuttanut alusta asti oikealta kesäparatiisilta. Tampereen kyljessä ja tulvillaan luontokohteita se on yhdistelmä vilkasta kaupunkia ja rauhaisaa maalaisseutua. Tuntui, kuin olisimme tulleet pitkälle etelänlomalle lapsiperheiden unelmakohteeseen, johon onkin tarkoitus jäädä ehkä loppuelämäksi. Seudun luonto ilahduttaa joka päivä vaihtelunhaluisia kaupunkien kasvatteja.

    Kuva: Ronjamedia. Paikka: Liuksialan uimaranta, Kangasala.

    Wanted: biokaasuasema

    Muutossa mukanamme tuli Biokaasuenkelit -projektista tuttu kaasuauto Fiat Qubo, joka on ihana kesäauto: kyytiin mahtuu reilusti tavaraa ja pari kaveriakin. Harmillisesti Kangasalla ei ole biokaasuasemaa, vaan joudumme tankkaamaan Tampereen Nekalassa, josta saa lähes aina päiväsaikaan vain vajaita tankillisia. Tampereen Ikealle piti tulla asema jo viime vuonna, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kuukausia tai vuosia voi vielä vierähtää. (Iso Gee vuosikertaa 94 on kuin Länsimetro: kyllä se vielä avataan, jonain kauniina päivänä…)

    Tekemistä joka päivälle

    Kaksi viikkoa on vierähtänyt kuin siivillä, kun ilmat ovat olleet niin hienot ja ystäviä ollut ympärillä: Olemme käyneet uimassa, melomassa, onkimassa ja keräämässä villiyrttejä. Olemme tutustuneet Lastentalo Tähtirantaan, uimarantoihin ja minä kävin Tampereen ihanassa idyllisen pienessä Elokuvateatteri Niagarassa ja Laukontorin poikkeusrauhallisessa vilinässä, joka sopii pikkukaupungin tytölle. Kerron edellä mainituista reissuista erillisissä blogikirjoituksissa. Leevi oli kaksi viikkoa seurakunnan kesäkerhossa, josta hän palasi valtavan monta kokemusta rikkaampana. Nyt poika aloitti neljäpäiväisen urheilupäiväleirin.

    Kuva: Pixabay

    Pieni on parasta

    Nimi Seikkailunpoikasia kuvaa elämänasennetta: sitä, kuinka pieniä seikkailuja voi tehdä missä vain ja milloin vain. Negatiivisuuden sijaan voi pelata niillä korteilla, mitä on jaettu. Unelmia voi tavoitella, vaikka rahatilanne ei näyttäisi juuri nyt suotuisalta. Läheltä voi löytää parempaa, kun antaa elämälle mahdollisuuden yllättää. Aina ei tarvita extremeä. Luonteeni on puoliksi ”kaikkimullehetinyt”, joten se vetäytyvämpi puoleni rauhoittuu slow life- ja slow travel -ideologiasta, jonka avulla pysyn tasapainossa. En nauti yhtään Suomen talvesta, joten joudun elämään täällä kaukokaipuuni kanssa. Kunnioitan kuitenkin Suomen ilmastoa rakastavaa poikaa ja rakennankin elämäämme lapsen ehdoilla. Se on jatkuvaa kompromissia, mutta sitähän sosiaalinen elämä on.

    Kuva: Pixabay

    Tulevaisuuden haaveita

    Aikomukseni on, että tämä blogi olisi pitkäikäinen, kertoen aluksi reissuistamme lähelle, erikoisemmista lajikokeiluista ja muista seikkailuista, laajeten henkilökohtaisen taloudellisen – sekä maailmantilanteen salliessa kauemmas. Lentokoneisiin minua ei kyllä noin vain enää saa, jollei se ole jollain tavalla välttämätöntä, ja haaveissani onkin lähivuosina (1-10 vuoden sisällä) mm. matka maata pitkin Itä-Euroopan kautta välimerelle, Trans-Siperian junaseikkailu, ja/tai Santiago de Compostela -vaellus, sekä myöhemmin pitkä onceinalifetime-kaukomatka Väli-Amerikkaan tai Polynesiaan. Blogin facebook-sivu löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/seikkailunpoikasia/.