• Luontoa mielen hyvinvointiin

    Tänään torstaiaamuna siirsimme etäkoulun iltapäivään, nappasimme pehmolelut mukaan ja lähdimme Leevin kanssa Niivermäen luonnonsuojelualueelle. Kuluvana keväänä olen muiden tavoin vieraillut useammilla luontopoluilla kuin koskaan aikuisikäni aikaisempina vuosina!

    Viileät, kosteat metsät saavat minut kaipaamaan etelän lämpöön, mutta samalla hyvässä muistissa on tuon etelänlämmön ilmansaasteet ja autoteiden nostattama pöly, joten vetäessäni keuhkoni täyteen Suomen luontoa, muistan, etten ole kokenut tätä raikkautta missään muualla niin lähellä kaupunkeja ja valtateitä. (Alpit ja luonnonpuistot ympäri maailman ovat toki ihan oma lukunsa… mutta mitäpä sitä haikailemaan kokoajan johonkin, kun ihan lähelläkin on näin kivoja paikkoja!)

    Ostarilta metsään

    Mielipolku on Kouvolan Mielenterveysseuran, Kaiku Korporaation ja Kouvolan varhaiskasvatuksen järjestämä reitti 4.5.-18.5.2020 Veturi-kauppakeskuksen takana avautuvalla luonnonsuojelualueella. Kytöahontien alussa sijaitsevalle parkkipaikalle K-raudan takana mahtuu ehkä alun toistakymmentä autoa. Aamulla ennen kymmentä siellä oli vain kaksi autoa ennestään, mutta tunnin päästä yhteensä jo seitsemän. Kauppakeskuksen parkkikset ovat kävelymatkan päässä. Keskustasta pääsee pyörälläkin hyviä kevyen liikenteen väyliä perille.

    Kiersimme polun lyhemmän kaavan mukaan (ja siihen meni noin tunti), koska emme olleet pukeneet kovin lämpimästi päälle ja varjossa minua vilutti. Ehdimme silti tsekata Mielipolun QR-koodit (joita oli juuri sopivan vähän, ja ne oli mietitty järkeviksi, eivätkä ne vieneet liikaa huomiota läsnäololta elävän metsän kanssa) ja bongailla muutamia hauskoja yksityiskohtia metsästä. Seuraavat kuvat voivat hieman spoilata metsän ”tarinaa”, mutta jos uskot, että itsellesi metsä kertoo toisenlaisen tarinan, niin jatka vain. 😊 (Juttu jatkuu kuvien jälkeen.)

    Hullu puu… vai onko se peili?

     

     

     

     

    Kirjanpainajien salakieltä

     

    Kaiken tämän lisäksi Mielipolulla sai bongata nalleja, kokea upean taidenäyttelyn, lukea runoja ja viisaita ajatuksia, hyviä vinkkejä erilaisista vapaaehtoistöistä (jotka tutkitusti lisäävät tekijänsä mielenterveyttä), ja lopuksi sai kotimatkalle mukaan musiikkia (ohjeena kuunnella sitä omilla kuulokkeilla). Luontopolun pysyvät opasteet kertovat monenlaista faktaa metsästä, ja niitä ei iloksemme ollut sotkettu.

    Näetkö sinäkin metsässä valtavan nallen?

    Yhteenkuuluvuutta yksinäisyydessä

    Minusta tällainen järjestetty omatoimipolku vähentää yksinäisyyden tunnetta. Emme törmänneet polulla muihin ihmisiin, mutta lukuisien ihmisten vaivannäön jäljet ja iättömät ajatukset toivat olon, kuin läsnä olisi muutakin kuin metsä, me ja laminoituja papereita. Ehkä tunne johtuu siitä, että polun henki on niin sydämellinen, kuin himmeitä lyhtyjä varjoisalla kujalla tai viesti syrjäytyneille/syrjäytetyille: “Minäkin olen ollut täällä. Älä huoli, kyllä sinäkin selviät. Katso ympärillesi ja etsi kauneutta.” Suuri osa tekijöistä on varmaan itse joko kokenut tai myötäelänyt vaikeita hetkiä elämässä. Sellaiset ihmiset haluavat auttaa muitakin. Suosittelen siis polkua Sinulle, joka tunnet olosi millään lailla yksinäiseksi tai ahdistuneeksi. Anna luonnon parantaa.

    Luonnon rujo suloisuus, korkeuserojen mahtavuus, valon ja varjojen leikki, monet koskemattomat yksityiskohdat (kuten vaikkapa hämähäkinseitti aamuauringossa tai hetkeksi kulkuamme johdattanut polulla pomppeleva lintu) ja keväänraikas ilma rauhoitti hengityksen ja sai aivot olemaan läsnä. Miten mainio tapa aloittaa päivä! Lasten kanssa kaikkea katsoo myös eri näkökulmasta, he huomaavat asioita, mitä aikuinen ei näe. Lainaa siis ystävän mukulaa ja lähde terapoimaan itseäsi! Lintujen konserttikin on juuri nyt parhaimmillaan.

    Itse veden ystävänä nautin metsässä eniten pienen puron seuraamisesta. Eilen kävimme Alakylän luontopolulla, jossa Kymijoki näytti kauneimpia puoliaan. Siellä sijaitsevalta kodalta lähti mukaan kassillinen roskaajien jätöksiä. Toivon, että ne ovat nuorison jälkiä – koskemattomat äitin viipaloimat vesimelonieväät minigripissä, muovia ja muuta sotkua. Toivon, että nuoriso silti jatkossakin tulee ruutujensa sijaan tuijottamaan jokea ja toisiaan. Mutta toivon myös, että vanhemmat ehtivät mukaan ja opastavat kädestä pitäen, miten luonnossa toimitaan, sikäli mikäli itse ovat opin saaneet… Odotan myös hartaasti sitä päivää, kun lääkärit kautta ”sivistyneen” maankolkan määräävät potilailleen luonnossa olemista mielen ja kehon hyvinvointiin!

    Kiitos Mielipolun tekijät ja kaikkien luontopolkujen kunnossapitäjät. <3