• Lomatekemistä: Visit Lake Tuusula – vieraile Tuusulanjärvellä

     

    Olemme nyt reilun vuoden ajan asuneet kohta kuusi vuotta täyttävän poikani Leevin kanssa Järvenpäässä luonnonkauniissa ja ihanan eläväisessä, mutta silti rauhallisessa kulttuuriympäristössä nauttien alueen erityispalveluista.

    Tänä keväänä Tuusulanjärven Matkailu ry ilahdutti meitä järjestämällä järven ympäri ajelevan hop on hop off -bussin, joka kiertää järveä tiistaista sunnuntaihin 15.5. – 31.8.2018 pois lukien juhannuksen päivät 22.-24.6. Bussikyydillä voit vierailla eri kulttuuri- ja luontokohteissa, ja lähes kaikissa alueen museoissa. Päivälippu maksaa 5 euroa, ja museokortilla kyyti on ilmaista! Bussi kulkee neljä kertaa päivässä ja keskipäivällä on ruokatauko. Visit Tuusulanjärvi -sivustolla on kuusi valmista teemareittiä, joista kunkin ehtii kiertää yhden päivän aikana. Tässä linkki aikatauluihin ja teemareitteihin.

    Meitä ilahdutti tietenkin se, että museokortilla pääsisimme hyppäämään ilmaiseksi bussiin ja säästämme samalla luontoa jättämällä auton kotiin, kun muutenkin mielellämme vierailemme lähiseudun nähtävyyksissä. Lottamuseo on ollut jo pitkään suosikkimme, ja viimeksi kävimme testaamassa Lemmenlaakson frisbeeradan (viimeksi mainittuun ei valitettavasti pääse Visit Lake Tuusula -bussilla). Seuraavaksi suuntaamme varmaankin Villa Cooperiin.

    Seudun taiteilijakodit ovat arkkitehtuuriltaan kiinnostavia ja suurimmassa osassa kohteita on ajateltu lapsivieraita. Seuraavassa esittelen kaksi reissuamme, jotka teimme erillisinä päivinä:

    Ilmatorjuntamuseo

    Ensimmäisenä kesäsunnuntaina hyppäsimme bussin kyytiin Scandic-hotellin pääovelta, joka on aivan Järvenpään rautatieaseman vieressä. Leevi tahtoi vierailla ilmatorjuntamuseossa, joten suuntasimme sinne. Bussimatka sinne kesti yli 40 minuuttia, mutta oli todella mielenkiintoinen. Autoa ohjasi vanhempi herra, jolla oli selvästi vankka kokemus Tuusulanjärven kohteista. Hän ajoi mukavan hitaasti ja kertoili yllättäviäkin anekdootteja matkan varren rakennuksista ja kulttuuripersoonista.

    Ilmatorjuntamuseo oli positiivinen yllätys myös tällaiselle sodan vastaiselle ihmisille, ja vierailu oli hyvää jatkoa Lottamuseossa lapseni kanssa keskustelun alle tulleisiin teemoihin, kuten lasten asemaan sodassa ja evakkoihin, joita myös omassa suvussamme on vielä elossakin. Itselleni mieleenpainuvin oli tähystystorni, jossa sai halutessaan eläytyä ilmavalvontaa hoitaneen lotan työhön (myös sotilaspojat ja pikkulotat hoitivat näitä tehtäviä). Lapseni mielestä kivointa oli kaikki härvelit, kuten lukuisat tykit sisällä ja ulkona, joiden suurimman osan kyytiin pääsi (vanhemman vastuulla) kiipeämään ja tähtäämään. Kahviossa nautimme tuoreet munkit ja mehut. Sitten kiersimme loput järvestä bussilla.

     

    Muita kohteita

    Seuraavana kesäkuisena sunnuntaina ajelimme lounastauon jälkeisellä bussivuorolla Sarvikalliolle, jonne meidät ajelutti edellistä kuskia nuorempi herra, joka oli kuulemma edellisiltana hälytetty tähän työvuoroon. Hän pahoitteli paikallistietämyksensä vähyyttä, mutta kertoi niistä kohteista, joista osasi. Kiersimme taas Aholan vierestä Ainolalle, siitä Lottamuseolle ja arkkitehtuuriltaan ja luonnoltaan ainutkertaiselle Halosenniemelle.

    Paikallisten keskuudessa suositun Lottakanttiinin edullinen lounas ja Lottamuseon lasten leikkipiha kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa. Majatalo Onnela on mielenkiintoinen, minulle vielä tuntematon kohde, jonka historiaan on perehtynyt mm. näyttelijä Marika Sampio-Utriainen. Tässä Marikan ”sisäpiirin” tarinointia Onnelan neidosta.

    Kannattaa myös kysellä Tuusulanjärven museoista erilaisia draama- ja teemaopastuksia, joita paikalliset ammattinäyttelijät luotsaavat!

    Kuljettaja oli ystävällinen ja kehotti halukkaita vierailemaan Tuusulan kirkolla ja Aleksis Kiven haudalla, koska ylimääräistä aikaa jäi sillä pysäkillä juuri sopivasti. Kirkko oli kaunis ja pieni, juuri idyllinen vaikkapa hääkirkoksi, ja melkein kirkon keskellä on perheen pienimmille oma pieni leikkialue. Hyrylään kaartaessamme oikealle järvenmutkassa näkyi paikallisen valotaiteilijan näkemys Sibelius-monumentista, pimeällä valaistu pienoismalli.

    Hyrylässä matkustajien keskuudessa hilpeyttä aiheutti tienristeyksen pylväässä jo pidempään ollut kyltti ”avoimia työpaikkoja” ja nuoli oikealle, sekä jalkakäytävään maalattu nuoli samaan suuntaan. Mitään työpaikkaa tai jatko-opasteita siellä suunnalla ei näkynyt. ”Täällä saa valita itse mitä haluu ruveta tekemään. Tää on se aktiivimalli!” kuului bussin takaosasta.

    Sarvikallio

    Sarvikalliolle saavuimme aikataulun mukaisesti reilun tunnin päästä lähdöstä, ja pysäkiltä oli 15-20 minuutin kävelymatka perille (reippaalla vauhdilla). Kävellessämme ihanan tuuhean sekametsän läpi ihmettelin, miksei lapseni päiväkoti ole tehnyt retkeä tähän upeaan paikkaan. Perillä ymmärsin syyn: on jo tarpeeksi tekemistä pitää yksi viisivuotias elossa jyrkillä kallioilla ja saada hänet istumaan edes hetken paikoillaan eväiden kanssa. Isommille lapsille paikalla on kyllä mageita maisemia, kiipeilykiviä ja seikkailupolkuja. Suosittelen pukemaan jalkaan hyvät retkeilykengät pystyssä pysymiseksi niin lapsille kuin aikuisillekin. Kallioiden alapuolella oleva ranta on rauhoitettu luonnonsuojelualue.

    Paikalla on roskis ja huussi (ilman paperia), ja vähän matkan päässä parkkipaikka autoille. Jostain syystä siellä täällä maassa oli muutama kaljatölkki, joihin eläimet voivat satuttaa itsensä. Joku oli myös jättänyt roskapussinsa parkkipaikalle lintujen leviteltäväksi! Jos olisin tiennyt, missä roskis oli, olisin toki kuljettanut sen sinne. Kunta voisi tuoda parkkikselle isomman roskiksen! Ehdimme hyvin tutkia paikkoja, mutta hyvällä säällä kannattaa Sarvikalliolle varata pari tuntia aikaa (eli ottaa reilut piknik-eväät mukaan ja saapua ennen lounastaukoa ajavalla bussilla.

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Matkustajia ei reissuillamme ollut montaa, mutta heinäkuussa autoihin saattaa joutua jopa jonottamaan, eli kannattaa olla ajoissa paikalla. Matkan varrelta pääsee kuitenkin käsittääkseni aina kyytiin, jos ilmaisee poisjäädessään kuljettajalle, milloin ja mistä aikoo nousta autoon.

    Tervetuloa siis Tuusulanjärvelle, ja voithan palkata meidät vaikka oppaiksi retkellesi! T. Ronja-Ilona ja Leevi

  • Herkän itkuvirsi kaukokaipuusta

    Metsät, tuhannet järvet ja sinivalkoinen taivas. Minulle nämä maisemat eivät ole vuosiin tuntuneet juuri miltään (pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta), ainoastaan lamauttavilta. Kaunis kesäpäivä tuulessa havisevine puidenlehtineen on kaunis kesäpäivä, mutta se ei vavahduta sielua, ehkä siksi, koska tiedän sen valuvan kädestä nopeasti kuin hiekanjyvät rannalla. Suurimman osan vuodesta kuljemme harmaassa, kylmässä ja kosteassa säkissä. Kaipaan kauas, enkä voi aina puhua kaipauksestani avoimesti, sillä se on suomalaisten sokea kohta, kollektiivinen nurina ja kärsimys, haava, jota on turha aukoa, tai rakkikoirat hyökkäävät. (Ja vaikken nauti Suomen luonnosta, avohakkuut ja luonnon saastuminen viiltävät sydäntäni ja villiyrttien ja marjojen mätäneminen luontoon harmittaa. En vain itse ole sellainen, joka pystyy metsän antimia nautinnolla tässä maassa keräämään, kun olen allerginen hyttysille ja jäätävälle säälle…)

    Lake Scenery, Finland, Spring, Evening, Lake, Landscape
    (kuvat: Pixabay)

    No, olen tehnyt elämässäni valintoja tulevaisuutta silmällä pitäen ja tiedän, etten tule jäämään tänne kovin kauaksi aikaa nurisemaan, vaan tulen antamaan esimerkkiä siitä, miten asioita voi tehdä toisin. Olen hankkinut ystäviä etelästä, ottanut selvää työskentely-, koulutus-, harrastus- ja asumismahdollisuuksista, keskittynyt asioihin, jotka eivät poissulje muuttamisen mahdollisuutta tai sido minua tänne, ja niin edelleen. Olen hahmotellut mielessäni tulevaisuuttani. Olen ruokkinut unelmani liekkiä jatkuvasti.

    Tulen taas kokemaan niitä sykähdyttäviä tunteita, mitä pelkästä maiseman hengittämisestä kaikilla aisteilla voi saada. Tulen nauttimaan tuoksuvasta merituulesta, kauniista kimalteista, kirkkaista luonnonväreistä ja huumaavista syvyyseroista silmieni eteen levittyvässä kuvajaisessa, lämmöstä ihollani, lintujen laulusta, kypsien hedelmien aidosta mausta, meren hiomien kivien ja simpukoiden sileydestä sormenpäissäni…  ja luottamuksesta siihen, ettei sää vaihtele niin rankasti kuin täällä pohjolassa. Tulen nauttimaan kaikilla aisteilla. Jos turrun, tulen piipahtamaan täällä, jonka jälkeen muistan taas käyttää aistejani ja nauttia siitä, kun ei tarvitse kärsiä päivästä toiseen ja vetää itseään kuoreensa.

    Spain, Beach, Sea, Ocean, Mountains, Coast, Nature
    (kuvat: Pixabay)

    Sopeutumattomuus kylmään ilmastoon, tarve sosiaalisuuteen, sekä omat elämänvalintani ovat pakottaneet minut kaupunkilaiseksi. Suomessa se tarkoittaa erityisherkälle aistien liiallista suurkuormitusta. Tie on silti oikeaan suuntaan. Kaupunki antaa monia mahdollisuuksia. Täältä aion ponnistaa maailmaan.

    Kaupungeissa ”maailman saa kylään”, syrjempää taas joutuu lähtemään maailmalle kyläilemään. En tahdo pyrähdellä edestakaisin viikon lomille sinne tänne, vaan rakentaa elämäni kestävien arvojen varaan. Aion tukea ympäristöystävällisen matkailun edistämistä ja antaa esimerkkiä erilaisen elämäntavan valitsemisesta. En ole mikään radikaali edelläkävijä, vaan sorrun paljonkin nykyajan hölmöilyyn, mutta aion pistää alulle asioita, joilla on suurempi vaikutus yleiseen hyvinvointiin. Se lähtee ruohonjuuritasolta, aivan niin kuin omien henkilökohtaisten unelmien toteutuskin.

    Tuetaan siis toisiamme kestämään arkea, kertomaan avoimesti suruistaan, toteuttamaan unelmiaan ja levittämään iloa!

  • Olipa kerran äänikirja

    Sain huhtikuun lopulla idean. Ja se pyrähtikin saman tien käsistä! Olin juuri saanut valmiiksi Herkän ihon alle -esikoiskirjani, ja keksin, että siitä voisi tehdä myös äänikirjan, jossa jokaisen tarinan lukee eri näyttelijä. En ehtinyt kovin montaa kertaa ajatella, kuinka hullu ideani olisi, kun alkoi jo tapahtua…

    Kyselin sosiaalisen median avulla vinkkejä, ja jopa äänikirjoja itse lukenut näyttelijäystäväni soitti minulle heti vahingossa! Pyysin Järvenpään Teatterin ja tamperelaisten harrastajanäyttelijätuttavieni kautta lukijoita talkoisiin, ja kohta minulla olikin kasassa 10 näyttelijää, joista osa on jopa ammattinäyttelijöitä. Wau! Samalla piti keksiä tilat ja laitteet, ja koska tekninen osaamiseni ei ole kummoinen, kysyin yhteistyökumppaniksi paikallista Keuda -ammattioppilaitosta.

    Keuda tarjosikin minulle tarvittavan yhteistyön, ja pääsin toteuttamaan visioni. Lisätöitä teettäneet tekniset ja muut minusta ja näyttelijöistäni riippumattomat seikat tekivät työskentelystä hieman haastavaa ja erittäin intensiivistä, sekä työtahdista tiukan, mutta saimme kuin saimmekin kirjan kokoon toukokuun aikana! Enää pienienpieni loppuhionta, ja kirja on valmis julkaistavaksi.

    Nyt olo on aika epätodellinen. En ollut ajatellut, että minulla on ennen kesää takataskussa myös äänikirja, rutkasti ohjaus-, äänityö- ja editointikokemusta, ja että ylipäätään enää elämässäni teen äänihommia, kun ne omien ammattiopintojeni jälkeen jätin.

    Samaan aikaan sain pari näkyvää avustajan roolia tv:ssä, ja minulle ehdotettiin eräältä taholta, että voisin alkaa tekemään myös muunlaisia ohjaushommia. Minäkö, ilman alan koulutusta!?! Taas ajattelin, että wau! Miksi en ole ennen uskonut itseeni? Nyt uskon! Ja elämäni on jännittävämpää ja innostavampaa, kuin koskaan ennen! ?

    Pysy kuulolla, niin saat tuoreimman tiedon äänikirjan julkaisusta!